Se tyttö asuu kaukana kaukana suuren metsän takana. Tyttö asuu kivisessä tornissa.- .Tornissa jokainen kivi on muurattu tiukkaan ja huolellisesti umpeen.
Pienin, ja ohuinkaan valonsäde ei pääse tunkeutumaan torniin. Se on korkea torni, jonka jokaisen kiven tyttö on itse valinnut, ja muurannut umpeen.
Tyttö asuu tornissa ja sillä on suuri salaisuus. Monet ovat yrittäneet selvittää tytön salaisuutta, mutta kukaan ei ole siinä onnistunut. Iltaisin, jos painaa korvan
tornia vasten, voi kuulla tytön nyyhkytyksen, hän itkee. Tyttö itkee koska hän on näkymätön. Se on tytön salaisuus.
Kun tyttö oli vielä pikkuinen, hän leikki niinkuin muutkin lapset. hän leikki muiden kanssa auringossa yhtä paljon kuin rankkasateessa. Tyttö oli ihan tavallinen tyttö
silloin. Se itki silloin kun oli surullinen, ja nauroi kun oli iloinen.
Sitten tyttö rupesi kasvamaan. Hän kohtasi uusia asioita ja vieraita paikkoja. Hän kasvoi ja vietti enemmän aikaa yksinään. Siitä alkoi tuntua että sen kaverit
eivät olleetkaan samanlaisia kuin se itse, mielummin se katsoi muitten leikkimistä sivusta, kun meni itse mukaan.
No, vuosikaudet tyttö yksikseen raahasi painavia kiviä torniinsa, hio niitä ja sovitteli paikoilleen. Samalla kun tyttö rakensi tornia, hän kävi yhä haaleammaksi ja
näkymättömäksi ja hänen kaverit muisti häntä yhä harvemmin.
Lopulta torni oli valmis. Tyttö meni sisään, ja muurasi oviaukon umpeen. Tyttö oli nyt täysin huomaamaton, ja suojassa maailmalta. Aikaa kului ja tyttö eleli tyytyväisenä
tornissa ja tarkkaili toisten ihmisten elämää. Tyttö ei edes itse huomannut, kuinka hän muuttui näkymättömäksi. Kerran kun tyttö oli tarkkailemassa tapansa mukaan
ympäristöä, hän huomasi pojan. Jo kaukaa tyttö näki, että pojassa oli jotain erikoista; poika oli prinssi. Sellainen prinssi, joka voisi suudelmallaan vapauttaa tytön
tornista, ja palauttaa tytön näkyväksi, takaisin maailmaan.
Pikku hiljaa tyttö alkoi muuttua takaisin näkyväksi. Hän alkoi näkyä niin, että jutteli pojan kanssa ja nauroi hänen kanssaan. Voi kuinka hyvältä ja oudolta se
tytöstä tuntui. Se ei ollut vuosikausiin jutellut kenenkään kanssa niin.
Tytön mielessä alkoi elää toivo, toivo siitä, että poika antaisi ratkaisevan suudelman, ja muurit sortuisivat tytön ympäriltä. Tyttö toivoi ja pelkäsi yhtäaikaa.
Toivo siitä, että pelastuisi, pelko siitä, ettei pelastuisi.
Sitten tuli jonkinlaiset suuret juhlat. Tyttökin saapui sinne, ja poikakin oli paikalla. Juuri, aivan niillä sekuneilla kun he suutelivat, tyttö erehtyi, hän ei
ymmärrä, hän tekee virheen. Kun tyttö uskaltaa aukaista silmät, sen eteen aukeaa lohduton näky. Sen oman tornin viereen on tullut vankka muuri, jonka toisella
puolella on poika.Tyttö on taas näkymätön, hän menee tornin pohjalle ja aloittaa hillittömän itkun. Se nyyhkytyksen voi kuulla, jos painaa korvansa tornin seinää
vasten. Vieressä olevan muurin takana tyttö kuulee, kun poika on toivoton. Tyttö ei kestä enään.

Unessa minä tanssin niityllä, keskellä kukkia, mutta äkkiä alkoikin sataa lunta. Hän piti minua kädestä, pakotti kävelemään eteenpäin. Aloin väsyä ja itkeä ja sanoin, että en jaksa enään. Kohta tulee kevät, hän sanoi, eikä uskonut itsekkään. Hän kantoi minua, mutta sitten aloin kutistua, ja muutuin elottomaksi nukeksi. Hän yritti ravistaa minua eloon, mutta minä vain tuijotin kirkkain, ilmeettömin silmin ja suu hymyssä häntä. Hän istui nukke sylissä ja itki.
Samassa siirryimme autoon, jossa oli äitini, niin etten nähnyt häntä, ja hän soitti viulua, mutta viulu oli epävireessä, ja hän alkoi itkeä. Pian hän, te kaikki, jätitte minut yksin seisomaan keskelle kukkamerta, ettekä koskaan tulleet hakemaan takaisin. Ja silloin kun kukkamerella sataa lunta, kukaan ei ole nostamassa minua pystyyn uudestaan.
Jos ette tajunnu tarinan todellista tarkoitusta niin ei kannata puhua siitä ollenkaan.
(c) Stylellä

//// Eräs ihminen selitti tämän omasta näkökulmasta ja selitti mullekki paljon, kiitos /////
/
/Mysteerinen eräs ihminen sanoo:
/jos toi on ollut oikee uni tulkitsen sen näin : sillo ku sulla meni hyvin, sä olit iloinen
/ja kauheen pirteä tyyppi. Sitten kun alko kaikki huonot jutut sä muutuit kylmäks ja
/ilottomaks. Joku yritti pitkään auttaa sua, auttaa selviimään niistä. Lopulta se tajusi /
/ettei pysty siihen ja on nyt kauhean pahoillaan ettei pystynyt. Nukke kuvastaa sitä että
/sä et anna kenenkään nähdä lävitses ja tuntea sua
/ Auto kuvastaa kotia, äiti perheen rakkautta, viulu sitä millaisessa kunnossa välinne ovat.
/ Sitten kaikki ovat jättäneet sinut ja mielestäsi kukaan ei auta sua jaksamaan kun
/seuraavan kerran sulle on kauheen paha olla.
/ KIITOS TOSI PALJON SULLE IHMINEN :)